Vuosi vuodelta enemmän kiinnostusta Suomessa keräävä NFL
saapui viime sunnuntaina Lontooseen jo 12. kertaa. Tänäkin vuonna Wembleyllä
nähdään viime syksyn tapaan kolme jenkkifutismatsia, joista ensimmäinen, Miami
Dolphinsin ja New York Jetsin välillä pelattiin sunnuntaina.
Myös oma Lontoo-pelien määrä näyttää nyt kolmea. Kausikortti hankittiin alkuvuodesta, ja paikka löytyy aiemmista vuosista poiketen alatason pitkän sivun sijaan Club Wembleyn päätypaikoilta. Vanhoilta tutuilta paikoilta tavoiteltiin istuinta myös tällä kertaa, mutta kausikorttien osto sinne oli mahdotonta, koska peleistä yksi oli jo myyty niiden paikkojen osalta loppuun jo tuolloin.
Hintatasoltaan Club Wembley on hienosta nimestään, omasta sisäänkäynnistään, ruuhkattomista fanituotepisteistään, paremmasta ravintolavalikoimastaan ja aulassa soittaneesta livebändistään huolimatta vain hieman hintavampi vaihtoehto kuin alatason pitkä sivu: yksittäinen ottelulippu Club Wembleylle maksaa viisi puntaa enemmän kuin alatason pitkälle sivulle. Kausikortilla näkee kolme peliä kahden ja puolen pelin hinnalla, joten siihen oli helmikuun alussa hyvä tarttua.
Kuudes nähty NFL-ottelu Wembleyllä oli tapahtumana jälleen kerran hieno. Yksi aiemmin mukana ollut elementti oli kuitenkin tällä kertaa poissa: Pre Game Show jäi väliin ensimmäistä kertaa Lontoo-pelien historiassa. Jotain tuttua ja turvallista alkuseremonioissa silti oli, sillä Laura Wright lauloi jälleen kerran God Save The Queenin. Yhdysvaltain kansallislaulun esitti Brian McKnight.
Saman divisioonan joukkueiden kohtaamisessa Jets oli kuskin penkillä alusta alkaen ja aiheutti kotijoukkueena pelanneelle Dolphinsille syksyn kolmannen tappion neljään peliin. Jetsin saldo on päinvastainen: kolme voittoa ja yksi tappio. Wembleyn nurmelta käteen jäänyt tulos tiesi myös potkuja Dolphinsin päävalmentaja Joe Philbinille.
Dolphinsille ottelu oli jo kolmas esiintyminen Wembleyllä NFL International Series -otteluissa (2007, 2014, 2015). Seura on hävinnyt molemmat ”kotiottelunsa”, mutta viime syksyn vieraspelinsä Oakland Raidersia vastaan delfiinit onnistuivat voittamaan. Muun muassa 350 rullaa wc-paperia mukanaan tuoneelle Jetsille ottelu oli ensimmäinen Lontoossa.
Myös sunnuntaille olisi ollut tarjolla kiinnostava MM-rugbyn ottelu. Irlannin ja Italian peli Lontoon olympiastadionilla osui kuitenkin päällekkäin NFL-matsin kanssa, joten rugby jäi silloinkin korkkaamatta.
Myös oma Lontoo-pelien määrä näyttää nyt kolmea. Kausikortti hankittiin alkuvuodesta, ja paikka löytyy aiemmista vuosista poiketen alatason pitkän sivun sijaan Club Wembleyn päätypaikoilta. Vanhoilta tutuilta paikoilta tavoiteltiin istuinta myös tällä kertaa, mutta kausikorttien osto sinne oli mahdotonta, koska peleistä yksi oli jo myyty niiden paikkojen osalta loppuun jo tuolloin.
Hintatasoltaan Club Wembley on hienosta nimestään, omasta sisäänkäynnistään, ruuhkattomista fanituotepisteistään, paremmasta ravintolavalikoimastaan ja aulassa soittaneesta livebändistään huolimatta vain hieman hintavampi vaihtoehto kuin alatason pitkä sivu: yksittäinen ottelulippu Club Wembleylle maksaa viisi puntaa enemmän kuin alatason pitkälle sivulle. Kausikortilla näkee kolme peliä kahden ja puolen pelin hinnalla, joten siihen oli helmikuun alussa hyvä tarttua.
Kuudes nähty NFL-ottelu Wembleyllä oli tapahtumana jälleen kerran hieno. Yksi aiemmin mukana ollut elementti oli kuitenkin tällä kertaa poissa: Pre Game Show jäi väliin ensimmäistä kertaa Lontoo-pelien historiassa. Jotain tuttua ja turvallista alkuseremonioissa silti oli, sillä Laura Wright lauloi jälleen kerran God Save The Queenin. Yhdysvaltain kansallislaulun esitti Brian McKnight.
Saman divisioonan joukkueiden kohtaamisessa Jets oli kuskin penkillä alusta alkaen ja aiheutti kotijoukkueena pelanneelle Dolphinsille syksyn kolmannen tappion neljään peliin. Jetsin saldo on päinvastainen: kolme voittoa ja yksi tappio. Wembleyn nurmelta käteen jäänyt tulos tiesi myös potkuja Dolphinsin päävalmentaja Joe Philbinille.
Dolphinsille ottelu oli jo kolmas esiintyminen Wembleyllä NFL International Series -otteluissa (2007, 2014, 2015). Seura on hävinnyt molemmat ”kotiottelunsa”, mutta viime syksyn vieraspelinsä Oakland Raidersia vastaan delfiinit onnistuivat voittamaan. Muun muassa 350 rullaa wc-paperia mukanaan tuoneelle Jetsille ottelu oli ensimmäinen Lontoossa.
Myös sunnuntaille olisi ollut tarjolla kiinnostava MM-rugbyn ottelu. Irlannin ja Italian peli Lontoon olympiastadionilla osui kuitenkin päällekkäin NFL-matsin kanssa, joten rugby jäi silloinkin korkkaamatta.
Viimeinen etappi matkalla kohti aurinkoa ja Wembleyä alkoi Wembley Parkin metroasemalta. |
Miami Dolphins Cheerleaders matkalla stadionille. |
Myös toinen Dolphins-maskoteista kulki samaa tahtia cheerleadereiden kanssa. |
Lisää cheerleadereita. |
Nämä herrasmiehet soittivat livemusiikkia Club Wembleyllä. |
Jalkapalloaiheinen taide koristaa Club Wembleyn käytäviä. |
Yli kahdeksan metriä korkea ja lähes 24 metriä leveä videotaulu toivotti NFL-kansan tervetulleeksi. |
Dolphinsin cheerleaderit esiintyivät ensimmäisen kerran juuri ennen alkua. |
New York Jets pelasi ensimmäistä kertaa Wembleyllä. |
Miami Dolphinsille Lontoo-ottelu oli jo kolmas. |
Pakollinen Laura Wright -kuva ties monennenko kerran. |
Alkuseremoniat käynnissä, Laura Wright korokkeella. |
Dolphins-liput liehuivat iloisesti vielä ennen ottelua. |
Tästä tilanteesta ei aivan syntynyt touchdownia Jetsille. |
Pallo liikkeelle. |
Dolphinsin cheerleaderit esiintyivät joukkueiden suunnitellessa kuvioitaan. |
Kotijoukkueen touchdown-juhlintaa nähtiin sunnuntaina vain kahdesti. |
Toinen Dolphins-maskoteista innostui touchdownin kunniaksi seisomaan päällään. |
Ndamukong Suh toivoi ääntä katsomoon. |
Pallo matkalla kohti haarukkaa. |
Iso kameralla varustettu pallo oli tämän syksyn uutuus Wembleyllä. |
Kättelyt. |
Kohti hotellia jalkapallolegendan valvonnassa. |
Wembley Parkin metroasema täyttyi pelin jälkeen NFL-kansasta. |
Ottelu: Miami Dolphins–New York Jets 14–27.
Pelipaikka: Wembley, Lontoo.
Pelipäivä: sunnuntai 4.10.2015.
Yleisömäärä: 83986.
Pelipäivä: sunnuntai 4.10.2015.
Yleisömäärä: 83986.
Katso myös: Draaman kaari kohdallaan, osa 2.