Neljän vuoden putki

Tänään tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta AC Kajaanin edellisestä kotitappiosta sarjaottelussa. Tuolloin (30.7.2008) AC hävisi jalkapallon kolmosen Kajaanin paikallisessa naapuriseura Hakalle maalein 1–2 (1–1).

Tuon 688 katsojan edessä kärsityn tappion jälkeen raitapaidat ovat tahkonneet kotikentällä 40 tappiottoman sarjaottelun putken, johon mahtuu 35 voittoa ja 5 tappiota. Maaliero on mukava 177–18 (+159).

Otteluissa on ollut jaossa yhteensä 117 pisteen potti (39 x 3 pistettä, kolmosen nousukarsinnassa ratkaisivat yhteismaalit), ja tuosta potista AC on kerännyt 107, eli joukkue on menettänyt liikuntapuiston keinonurmella vain kymmenen sarjapistettä neljän vuoden aikana.

AC Kajaani on monesti kääntänyt ottelun itselleen pelin päätösminuuteilla, mutta joukkue on ollut vahva myös ensimmäisten 45-minuuttisten aikana. Edellisen kerran AC poistui kotona pelaamassaan sarjaottelussa tauolle tappioasemassa 1.9.2010, jolloin paikalliskilpailija Spartak johti tauolla maalilla, mutta AC nousi toisen puoliajan aikana 1–1-tasapeliin.

Kakkosen pohjoista lohkoa yhdeksällä pisteellä johtava AC hävisi vieraissa viimeksi lauantaina (sarjajumbo TP-47:lle maalein 1–0), mutta kotimuovilla tappioton putki on venynyt neljän vuoden mittaiseksi.

Kausi 2008 (kolmonen)

Ke 06.08.2008: AC Kajaani–TP-47 II 3–1 (1–0)

La 23.08.2008: AC Kajaani–HauPa 6–1 (3–0)

To 11.09.2008: AC Kajaani–OuTa 3–0 (1–0)

La 13.09.2008: AC Kajaani–OLS A 2–0 (0–0)

Yhteensä:

4 ottelua. 4 voittoa. Maaliero 14–2 (+12). 12 pistettä (max 12).

Kausi 2009 (kolmonen)

Su 10.05.2009: AC Kajaani–FC Muurola 6–0 (2–0)

Su 24.05.2009: AC Kajaani–Tervarit 1–0 (0–0)

Su 28.06.2009: AC Kajaani–OuJK 6–0 (3–0)

Ke 05.08.2009: AC Kajaani–KajHa 1–0 (1–0)

La 08.08.2009: AC Kajaani–PS Kemi II 3–1 (0–0)

La 22.08.2009: AC Kajaani–OuTa 1–0 (0–0)

Su 06.09.2009: AC Kajaani–HauPa 0–0

La 19.09.2009: AC Kajaani–OLS A 6–2 (2–0)

Yhteensä:

8 ottelua. 7 voittoa. 1 tasapeli. Maaliero 24–3 (+21). 22 pistettä (max 24).

Kausi 2010 (kolmonen)

La 24.04.2010: AC Kajaani–Spartak 1–1 (1–1)

La 08.05.2010: AC Kajaani–ToTa 11–0 (5–0)

Su 23.05.2010: AC Kajaani–Tervarit 3–0 (1–0)

Su 06.06.2010: AC Kajaani–PS Kemi II 7–0 (3–0)

Su 20.06.2010: AC Kajaani–HauPa 2–0 (1–0)

Su 04.07.2010: AC Kajaani–OPS-jun 8–0 (3–0)

La 21.08.2010: AC Kajaani–ToTa 14–0 (5–0)

Ke 01.09.2010: AC Kajaani–Spartak 1–1 (0–1)

La 04.09.2010: AC Kajaani–OPS-jun 7–0 (5–0)

Ti 07.09.2090: AC Kajaani–OuTa 2–0 (2–0)

La 19.10.2010: AC Kajaani–Tervarit 5–2 (4–0)

Yhteensä:

11 ottelua. 9 voittoa. 2 tasapeliä. Maaliero 61–4 (+57). 29 pistettä (max 33).

Kausi 2011 (kolmonen)

Su 15.05.2011: AC Kajaani–FC-88 0–0

La 21.05.2011: AC Kajaani–OuTa 5–0 (2–0)

To 02.06.2011: AC Kajaani–JS Hercules 6–0 (2–0)

Ke 22.06.2011: AC Kajaani–KajHa 1–0 (0–0)

La 16.07.2011: AC Kajaani–AS Moon 12–1 (8–0)

La 23.07.2011: AC Kajaani–Tervarit 8–0 (4–0)

Ke 10.08.2011: AC Kajaani–Spartak 11–0 (7–0)

La 27.08.2011: AC Kajaani–FC OPA 3–1 (2–1)

Su 11.09.2011: AC Kajaani–OPS-jun 7–1 (3–0)

Yhteensä: 9 ottelua. 8 voittoa. 1 tasapeli. Maaliero 53–3 (+50). 25 pistettä (max. 27).

Nousukarsinta:

La 08.10.2011: AC Kajaani–JPS 3–0 (2–0)

Kausi 2011 yhteensä: 10 ottelua. 9 voittoa. 1 tasapeli. Maaliero 56–3 (+53).

Kausi 2012 (kakkonen):

Su 29.04.2012: AC Kajaani–Warkaus JK 3–1 (2–1)

La 12.05.2012: AC Kajaani–PK-37 0–0

Su 20.05.2012: AC Kajaani–GBK 5–2 (2–0)

La 09.06.2012: AC Kajaani–TP-47 4–0 (1–0)

Ke 27.06.2012: AC Kajaani–KPV 2–0 (2–0)

Ke 04.07.2012: AC Kajaani–FC YPA 4–3 (2–0)

La 21.07.2012: AC Kajaani–FC Santa Claus 4–0 (3–0)

Yhteensä:

7 ottelua. 6 voittoa. 1 tasapeli. Maaliero 22–6 (+16). 19 pistettä. (max 21)

Yhteensä 2008–2012:

39 varsinaista sarjaottelua. 34 voittoa. 5 tasapeliä. Maaliero 174–18 (+156). 107 pistettä (max. 117).

1 nousukarsintaottelu. 1 voitto. Maaliero 3–0 (+3).

40 ottelua. 35 voittoa. 5 tasapeliä. Maaliero 177–18 (+159).

Kaiken muun yläpuolella

Lontoon olympialaiset polkaistiin virallisesti käyntiin perjantaina, vaikka kisojen avaus ja olympiatulen sytyttäminen venyivät lauantain puolelle myös kisakaupungissa. Komeat avajaiset, toivottavasti kisoista tulee yhtä komeat!

Maailma on täynnä hienoja urheilutapahtumia sekä olympialajeissa että ei-olympialajeissa. Silti nämä skabat ovat meikäläisen silmissä kaiken muun yläpuolelle. Syitä siihen on useita:

– Perinne, jatkuvuus ja tunnettuus. 1800-luvun lopusta alkanut historia. Kaikki tietävät tapahtuman, kaikki arvostavat olympiavoittajia. Olympiarenkaat ovat maailman tunnetuin brändi.

– Kisat järjestetään vain joka neljäs vuosi. Ei olympiaähkyä vaan koko ajan kasvavaa odotusta ennen kisojen alkua.

– Todellinen megatapahtuma: kaikkien lajien lähes kaikki parhaat kokoontuvat yhteen muutamaksi viikoksi. Tiedetään, paidattomat nyrkkeilijät eivät ole mukana, jalkapallossa on ikäsääntö ja muutama itsellekin mieluisa laji puuttuu kisaohjelmasta, mutta silti.

– Suurin osa lajeista saa näin suurta huomiota koko maailman edessä vain olympialaisissa. Kisojen aikana katsotaan paljon sellaisia kisatapahtumia, joita ei muuten seuraisi.

– Näiden pienemmän huomion lajien lisäksi kisat tarjoavat laadukasta joukkuepalloilua (koripallo, lentopallo, käsipallo), jota ei liikaa pääse televisiosta katselemaan, vaikka halua olisikin.

– Vaikka urheilu onkin pääasia, myös kokonaisuus perinteineen – avajaisineen, päättäjäisineen, olympiarenkaineen, -lippuineen ja -valoineen – kiinnostaa. Kysymyksiä ”kuka kantaa lippua” ja etenkin ”kuka sytyttää olympiatulen” spekuloidaan joka paikassa etukäteen.

– Urheilunvihaajia vituttaa, kun kisoja puskee yötä päivää monesta tuutista ja urheilu sekä suomalaisten menestys tai menestymättömyys ovat puheenaiheena joka paikassa.

Näiden lisäksi kisat tarjoilevat uusia tai tulevissa kisoissa huipulle nousevia tähtiä sekä mieleenpainuvia tarinoita, mutta näinhän käy myös muissa kisoissa kuin olympialaisissa.

Surullinen esimerkki

 Sarjajumbo Nurmon Jymy on tällä hetkellä surullinen esimerkki miesten superpesiksen epätasaisuudesta.

Seinäjokiset saapuivat torstaina Hiukkaan kaimaseuransa Sotkamon Jymyn vieraaksi valmiiksi hävinneenä, ja huonostihan siinä kävi.

Isäntä-Jymy pyyhki Nurmon Jymyllä lattiaa jaksoin 2–0 (8–0, 7–1). Kolmostilanteet kirjattiin sotkamolaisten eduksi 25–4.

Muutama pohjalaissitaatti kertoo kaiken tämän hetken Nurmon Jymystä:

Ykköspalkittu Paavo Pelto:

– Kyllähän me oltiin paskat housussa jo tänne tullessa.

– En tiedä, mitä siinä enää on pelättävää, kun koko kausi on otettu turpaan.

Pelinjohtaja Antti Piuhola:

– Aika monesta meidän pelaajasta näki, että päät notkahtivat kun peli alkoi. Sellainen ei kuulu superpesikseen ollenkaan.

– Tämä on miettimisen paikka monelle pelaajalle. Toivottavasti he oppivat, että noin ei ainakaan pärjää.

– Sanoin ennen peliä, että jos lyömme keskelle peruslyöntiä, peli loppuu 8–0, 8–1. Ei se kaukana ollut.

Yleisöä oli meneillään olevan tenavaleirin ansiosta peräti 4 198, mutta mitään ikimuistoista spektaakkelia leiriläiset tai heidän vanhempansa eivät saaneet nähtäväksi.

Sarjakärki Jymy on liian ylivoimainen joukkue sarjajumbo Jymyyn verrattuna. Vaikka isäntien kotiuttajat saivatkin hyvää harjoitusta, eivät tällaiset pelit ole lopulta kenenkään etu.

”Tämä ei ole mitään leikkiä”

Koska kaikkea tajunnanvirtaa ei kannata puskea kuormittamaan Twitteriä, on aika kypsä blogin avaamiselle. Siihen innostuksen tarjosi pesäpallon valtakunnallinen tenavaleiri, kehissä 12-vuotiaita ja sitä nuorempia pelaajia.

Mukana olevat aikuiset tuntuivat ottavan pelin vakavammin kuin kentällä kirmaavat lapset. Tai ainakin eräs Pomarkun Pyryn 2001-syntyneiden ikäluokan joukkueen taustajoukkoihin kuuluva herrahenkilö otti.

– Tämä ei ole mitään leikkiä.

Ehkä mies oli kaiken kiihtymyksensä keskellä tosissaan, olisihan se mukavaa palata leiriltä kotiin mitali kaulassa.

Kyseistä janaria meritoituneimmat laji-ihmiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että pelaajan yksilöllinen kehitys on tässä vaiheessa huomattavasti tärkeämpi asia kuin menestys jollain leirillä.

– Oman ajattelun kehittäminen on kaikkein tärkeintä tässä ikäluokassa. Pelinjohtajat voivat ohjata pelaajia kevyesti ajatteluun, mutta ei sillä tavalla, että pelaajalle annetaan valmis ratkaisu.

Yllä mainitun viisauden takana on pesiksessä kaiken mahdollisen voittanut huippupelaaja, Sotkamon Jymyn kapteeni Jani Komulainen.

Samoilla linjoilla on valtakunnan paras pelinjohtaja, Jymyn viuhkamies Mikko Kuosmanen. Hänen mukaansa pelinjohtajat ja valmentajat voisivat yksinkertaistaa asioita pelistä ja antaa nuorten tehdä itse ratkaisuja.

– Jos pelaajalle annetaan valmis ratkaisumalli, millä tehdään tulos, ei yksilöä viedä eteenpäin. Tulosta voi tehdä sinä vuonna, mutta ei pitkällä tähtäimellä. Leirimestaruudet saavat tulla jos ovat tullakseen.

Mielestäni kaikkien junioriurheilussa mukana olevien pitäisi muistaa tämä, lajista riippumatta.

Jos pelinjohtaja kuiskuttaa nuoren pelaajan alun korvaan ohjeita ennen joka ikistä lyöntiä, kykeneekö pelaaja itsenäisiin ratkaisuihin joskus isompana? Tai silloin kun viuhkamies ei olekaan vierellä?

Vai oliko PomPyn tapauksessa kyse sittenkin siitä, että kyseinen taustahenkilö on täysin väärässä paikassa? Liikuntapedagogiikan professori Jarmo Liukkonen on monen muun tavoin sitä mieltä, että lapsen tulee olla aina keskiössä, kun puhutaan lasten liikunnasta tai urheilusta.

– Joskus käy niin, että se on valmentajan harrastus, ja lapset ovat vain pelinappuloita. Joskus vanhemmat alkavat tuputtaa liikaa ja asettavat odotuksia.

Pesiksen lisäksi myös jalkapalloväki kannustaa Palloliiton nuorisopäällikön Marko Viitasen mukaan juniorivalmentajia antamaan ratkaisun avaimet pelaajille.

– Sitä korostetaan meidän valmennuslinjauksessa erittäin vahvasti. Siinä tilanteessa kun pelaaja on pallon kanssa, hänen täytyy saada ratkaista tilanne itse.

Viisaita sanoja. Kaikilta yllä mainituilta herroilta, jotka pääsivät laajemminkin ääneen tämän päivän (26.7.2012) Kainuun Sanomissa.