Draaman kaari kohdallaan

Olipahan ottelu!

Atlanta Falcons ja Detroit Lions tarjosivat sunnuntaina Wembleyllä jenkkifutisottelun, jossa draaman kaari oli melkoisen hyvin kohdallaan. Falcons johti jo ensimmäisen neljänneksen jälkeen 14–0 ja puoliajalla 21–0, mutta tauon jälkeen Coca-Cola-kaupungin miehet eivät saaneet pinnaakaan. Lions teki 22 pistettä ja nousi ohi viimeisellä mahdollisella hetkellä.

Ottelu oli vielä neljä sekuntia ennen loppua tilanteessa 21–19. Lionsin Matt Prater asettui 43 jaardissa olleen pallon taakse – ja epäonnistui potkumaaliyrityksessään. Takaa-ajajia kuitenkin rangaistiin tilanteessa tapahtuneesta pelin viivyttämisestä ja pallo vietiin viisi jaardia taaksepäin. Prater potkaisi pallon haarukkaan, ja kolmen pisteen arvoinen potkumaali nosti Lionsin 22 pisteeseen.

Joukkueet saivat satukirjamaisella lopulla anteeksi pelin aiemmat virheensä. Juuri näinhän tämän piti mennäkin!

Yksittäisistä, tulostaululla näkymättömistä suorituksista mieleen jäi etenkin Lionsin Jeremy Rossin aitajuoksumainen hyppy yli Falconsin Kemal Ishmaelin sekä Lionsin Rashea Mathisin läpi kentän juoksu "intterin" jälkeen. Syötönkatkoa seurannutta 103-jaardista touchdownia ei lopulta pistesarakkeessa nähty, eikä Falcons näyttänyt kovin kaksisesti tilanteessa puolustavankaan kun keltaiset liput olivat jo tiedossa(?). Komea peli silti Mathisilta.

Ottelutapahtuma Wembleyllä oli jälleen kerran huikea. Vähemmän huikea oli sen sijaan Pre Game Show'n esiintyjä Little Mix, jonka musiikki oli kauniisti ilmaistuna järkyttävää paskaa. Ero vaikkapa syyskuiseen lämmittelijään Def Leppardiin on valovuosi veteraanibändin hyväksi. Yhdysvaltain kansallislaulun esitti tällä kertaa Dianne Reeves, God Save the Queen kajahti jo tuttuun tapaan Laura Wrightin esittämänä.

Kansa vaelsi Wembleylle tällä kertaa jo aamupäivällä. Peli alkoi 13.30.

Kotijoukkue Atlanta Falcons toi Lontooseen Cheerleaderinsa.

Pre Game Show käynnissä. Little Mix lavalla.

Falcons saapui "kotiotteluunsa" näyttävästi.

Tifoilua kansallislaulujen aikaan.

Brittilippu, NFL-logo ja jenkkilippu muodostivat tifon teeman.

Pakollinen Laura Wright -kuva. Taas kerran.

Atlanta Falcons aloitti ottelun terävästi.

Detroit Lionsin ensimmäiset ratkaisut olivat vähemmän teräviä.

Cheerleaderit viihdyttivät kansaa kentän pinnan tasolla...

... sekä esiintymislavalla.

Falconsin touchdowneja juhlistettiin isoilla lipuilla.

Katsomossa heilutettiin pienempiä Falcons-lippuja.

Ottelun viimeinen hyökkäysvuoro eteni potkumaalietäisyyden päähän.

Matt Prater keskittyy. Peliaikaa jäljellä neljä sekuntia, vain potkumaali riittää.

Uusittu potku matkalla haarukkaan molempien joukkueiden seuratessa tilannetta.

Lions järjesti otteluun dramaattisen lopun.

Lontoon metro osoitti jälleen toimivuutensa.

Ottelu: Atlanta Falcons–Detroit Lions 21–22.
Sarja: NFL.
Pelipaikka: Wembley, Lontoo.
Pelipäivä: sunnuntai 26.10.2014.
Yleisömäärä: 83532.

Katso myös: Viihdyttävää alasarjapalloilua Kingsmeadow'lla.

Viihdyttävää alasarjapalloilua Kingsmeadow'lla

Lokakuinen NFL-viikonloppu starttasi jo perinteiseen tapaan lauantain brittifutisannoksella.

Lajitarjonta oli lokakuun viimeisenä lauantaina suht suppeaa, sillä neljällä korkeimmalla sarjatasolla pelattiin tuona päivänä vain kolme peliä ja niistäkin Valioliigan ottelu West Ham–Manchester City alkoi kello 12.45 ja Championshipin vääntö Millwall–Cardiff City kello 12.15.

Tykkään katsoa pelit alusta loppuun, joten huomioin myös mahdolliset pienet viivästykset matkalla. Nytkin sellainen osui kohdalle, koska sumu asetti rajoituksia Gatwickille lentelyyn ja lennon Helsingistä piti alun perin lähteä 45 minuuttia aikataulustaan myöhässä lennonjohdon määräyksestä. Lopulta viive oli noin puolen tunnin luokkaa.

Siksi suosin kello 15 pelejä, ja niistä ainoa oli Kakkosliigan kamppailu AFC Wimbledon–Tranmere Rovers. Koska tuo legendaarinen seura on ollut perustamisestaan lähtien pakollisten bongattavien listalla, oli valinta äärimmäisen helppo.

Kannattajat perustivat AFC Wimbledonin toukokuussa 2002 kun Englannin jalkapalloliitto antoi luvan siirtää talousvaikeuksista kärsivä, sittemmin nimensä Milton Keynes Dons FC:ksi vaihtanut Wimbledon FC noin sadan kilometrin päähän Milton Keynesin kaupunkiin.

Helmikuun 2003 ja joulukuun 2004 välillä ennätysmäiset 78 tappiotonta liigaottelua pelanneen AFC Wimbledonin nykyinen koti on sympaattinen, kodikas ja lämminhenkinen Kingsmeadow, joka myös vähemmän komealla sponsorinimellä The Cherry Red Records Stadium tunnetaan.

AFC Wimbledon ja Tranmere Rovers tarjosivat yli 4000-päiselle yleisölle viihdyttävää ja tilannerikasta alasarjapalloilua. Ottelussa nähtiin mm. neljä osumaa sekä yksi pienehkö vieraskannattajien suorittama pitch invasion Armand Gnanduillet'n laukoman 1–1-tasoituksen aiheuttamassa huumassa.

Gnanduillet teki vieraiden molemmat maalit. Isäntien osumista vastasivat Jack Smith sekä maailman vahvimman jalkapalloilijan titteliä kantava kulttipelaaja Adebayo Akinfenwa. Man of the Match -palkinto meni ansaitusti isäntien puolustuksen kantavalle voimalle Barry Fullerille.

Sympaattisen seuran sympaattinen fanikauppa.

Vierasjoukkue saapuu otteluun.

AFC Wimbledonin saavuttamia palkintoja esillä pääkatsomoon tullessa.

Lämmittelyt käynnissä. Vierasjoukkue Tranmere lähempänä, AFC Wimbledon kauempana.

AFC Wimbledonin maskotti, vompeli nimeltään Haydon, lämmitti yleisöä jo ennen peliä.

Kättelyt ennen ottelun alkua.

Kulttipelaaja Adebayo Akinfenwa vieraiden ympäröimänä.

Molemmat joukkueet saivat tukun maalipaikkoja. Tämä tilanne Tranmeren maalilta.

AFC Wimbledonin avausosuma syntyi hienon syöttökuvion jälkeen. Jack Smith valmiina nostamaan pallon maaliin.

Komeaa osumaa kelpaa juhlia.

Armand Gnanduillet laukoi Tranmeren tasoituksen ja juhli sitä kannattajien kanssa.

Pari innokkainta vieraskannattajaa suoritti pienimuotoisen pitch invasionin.

Yksi poistettu kannattaja raahattiin kentältä kolmen järjestyksenvalvojan ja parin poliisin toimesta.

Isäntien Sean Rigg ja vieraiden Jake Kirby taistelivat pallosta.

Kirby voitti kaksinkamppailussa Janoi Donacienin ja keskitti maalille.

Adebayo Akinfenwa puski AFC Wimbledonin toisen maalin.

Toinen puoliaika menossa, tilanne kotijoukkueen maalilla.

Armand Gnanduillet nousi korkeimmalle ja puski vieraiden tasoituksen.

AFC Wimbledonin maalivahti James Shea sai kätensä väliin, mutta Gnanduillet'n pusku oli liian voimakas.

Aurinko palasi stadionille päätösvihellyksen jälkeen.

Man of the Match Barry Fuller kiitti kannattajia.

Kansa poistuu Kingsmeadow'lta.

Ottelu: AFC Wimbledon–Tranmere Rovers FC 2–2 (2–1).
Sarja: Kakkosliiga.
Pelipaikka: The Cherry Red Records Stadium (Kingsmeadow), Lontoo.
Pelipäivä: lauantai 25.10.2014.
Yleisömäärä: 4195.

Katso myös: Draaman kaari kohdallaan.

Legendaarinen Wimbledon

Tennis on hieno laji ja Wimbledon mielestäni lajin pyhin paikka. The Championships kuuluu urheilumaailman kovimpien klassikkojen joukkoon, joten pakkohan noilla tarunhohtoisilla nurmikentillä oli syyskuisena sunnuntaina ennen Wembleyllä pelattua NFL-matsia vierailla.

Brittien Vimpeliin pääsee kätevästi metrolla. Southfieldsin asema on sopivan leppoisan aamukävelyn eli 1500 jaardin (noin 1,37 kilometriä) päässä All England Lawn Tennis and Croquet Clubilta.

Kyseisen klubin jäseneksi on muuten helpointa päästä voittamalla kaksinpeli Wimbledonissa. Muussa tapauksessa jäsenyys jää haaveeksi, sillä pelkälle jonotuslistalle päästäkseen on tunnettava neljä klubin jäsentä. Jos kaveripiiristä löytyy tällaista porukkaa, on tie avoin jonotuslistalle, jolta nostetaan klubiin uusia jäseniä sitä mukaa kun joku jäsenistä heittää lusikan nurkkaan. Klubilla on 375 täysjäsentä, noin sata satunnaisesti pelaavaa jäsentä sekä kunniajäseniä, kuten edellä mainitut Wimbledonin voittajat. Sillä jonotuslistalla on tällä hetkellä noin 17000 nimeä...

Tämäkin fakta kävi ilmi mainion opastetun kierroksen aikana. Kierros kestää noin puolitoista tuntia ja sen aikana näkee kaiken tarpeellisen. Kierroksen jälkeen pääsee vielä museoon. Yhteislippu kierrokselle ja museoon maksoi 22 puntaa, pelkkä museo olisi ollut 12 puntaa. Suosittelen vahvasti 22 punnan sijoitusta.

Fred Perryn patsas tervehtii keskuskentälle tulijoita.

Horatio the Hippo löytyy Twitteristä käyttäjänimellä @wimbledonhippo, hashtag #hippopotennis.

Taideteokseen liittyvää faktaa, osa yksi.

Taideteokseen liittyvää faktaa, osa kaksi.

Puolentoista tunnin mittainen kierros alkaa ykköskentältä. Tänne(kään) ei ilman kierrosta pääse.

Henman Hill näyttää tyhjänä yllättävän pieneltä.

Sama kukkula päältä kuvattuna. Kyllä täällä voisi tennistä screeneiltä katsoa.

Kenttä numero 18 on suosittu peliareena...

... koska katsomosta näkee niin hyvin kentälle 19.

Kenttä 18:n katsomo + takana oleva Henman Hill toisesta päästä kuvattuna. Tällä kentällä John Isner ja Nicolas Mahut muuten pelasivat vuonna 2010 sen legendaarisen pitkäksi venyneen ottelun.

Lisää kenttiä, nämä ovat ykköskentän ja keskuskentän välissä.

Lehdistötilaisuudet pidetään tämän näköisessä huoneessa.

Tässä on puolestaan lehdistön työtilat.

Legendaarinen keskuskenttä. Museossa käyvät pääsevät näkemään kentän vain tuosta vasemmalla olevasta kopista.

Keskuskentän liikuteltava katto näyttää tältä.

Ja tältä näyttää tuon museolippuun kuuluvan lasipömpelin sisällä.

Museosta riittänee vain kaksi kuvaa. Tässä miesten kaksinpelin pokaali.

Ja tässä naisten kaksinpelin palkintolautanen.

Katso myös:
Nollat taulussa Charltonissa.
Toinen kerta toden sanoi.