Legendaarinen Wimbledon

Tennis on hieno laji ja Wimbledon mielestäni lajin pyhin paikka. The Championships kuuluu urheilumaailman kovimpien klassikkojen joukkoon, joten pakkohan noilla tarunhohtoisilla nurmikentillä oli syyskuisena sunnuntaina ennen Wembleyllä pelattua NFL-matsia vierailla.

Brittien Vimpeliin pääsee kätevästi metrolla. Southfieldsin asema on sopivan leppoisan aamukävelyn eli 1500 jaardin (noin 1,37 kilometriä) päässä All England Lawn Tennis and Croquet Clubilta.

Kyseisen klubin jäseneksi on muuten helpointa päästä voittamalla kaksinpeli Wimbledonissa. Muussa tapauksessa jäsenyys jää haaveeksi, sillä pelkälle jonotuslistalle päästäkseen on tunnettava neljä klubin jäsentä. Jos kaveripiiristä löytyy tällaista porukkaa, on tie avoin jonotuslistalle, jolta nostetaan klubiin uusia jäseniä sitä mukaa kun joku jäsenistä heittää lusikan nurkkaan. Klubilla on 375 täysjäsentä, noin sata satunnaisesti pelaavaa jäsentä sekä kunniajäseniä, kuten edellä mainitut Wimbledonin voittajat. Sillä jonotuslistalla on tällä hetkellä noin 17000 nimeä...

Tämäkin fakta kävi ilmi mainion opastetun kierroksen aikana. Kierros kestää noin puolitoista tuntia ja sen aikana näkee kaiken tarpeellisen. Kierroksen jälkeen pääsee vielä museoon. Yhteislippu kierrokselle ja museoon maksoi 22 puntaa, pelkkä museo olisi ollut 12 puntaa. Suosittelen vahvasti 22 punnan sijoitusta.

Fred Perryn patsas tervehtii keskuskentälle tulijoita.

Horatio the Hippo löytyy Twitteristä käyttäjänimellä @wimbledonhippo, hashtag #hippopotennis.

Taideteokseen liittyvää faktaa, osa yksi.

Taideteokseen liittyvää faktaa, osa kaksi.

Puolentoista tunnin mittainen kierros alkaa ykköskentältä. Tänne(kään) ei ilman kierrosta pääse.

Henman Hill näyttää tyhjänä yllättävän pieneltä.

Sama kukkula päältä kuvattuna. Kyllä täällä voisi tennistä screeneiltä katsoa.

Kenttä numero 18 on suosittu peliareena...

... koska katsomosta näkee niin hyvin kentälle 19.

Kenttä 18:n katsomo + takana oleva Henman Hill toisesta päästä kuvattuna. Tällä kentällä John Isner ja Nicolas Mahut muuten pelasivat vuonna 2010 sen legendaarisen pitkäksi venyneen ottelun.

Lisää kenttiä, nämä ovat ykköskentän ja keskuskentän välissä.

Lehdistötilaisuudet pidetään tämän näköisessä huoneessa.

Tässä on puolestaan lehdistön työtilat.

Legendaarinen keskuskenttä. Museossa käyvät pääsevät näkemään kentän vain tuosta vasemmalla olevasta kopista.

Keskuskentän liikuteltava katto näyttää tältä.

Ja tältä näyttää tuon museolippuun kuuluvan lasipömpelin sisällä.

Museosta riittänee vain kaksi kuvaa. Tässä miesten kaksinpelin pokaali.

Ja tässä naisten kaksinpelin palkintolautanen.

Katso myös:
Nollat taulussa Charltonissa.
Toinen kerta toden sanoi.