Monenlaista historiaa Wembleyllä

Kolmen Lontoo-pelin NFL-syksy huipentui lokakuun viimeisenä sunnuntaina Wembleylle monin tavoin historiallisissa merkeissä. Wembley tuntui nyt, edellisviikon Twickenham-pelin jäljiltä, vielä aiempia visiittejä tilavammalta ja modernimmalta stadionilta.

Cincinnati Bengals ja Washington Redskins päätyivät jatkoajankin jälkeen tasalukemiin 27–27, joten NFL International Series -sarjan kaikkien aikojen suurilukuisimmalle yleisömäärälle (84448) tarjottiin tavanomaisen 4x15 minuutin sijaan 5x15 minuuttia jenkkifutisviihdettä.

Hyvätunnelmaisen ja jännittävän ottelun ratkaisu oli erittäin lähellä, kun jatkoaikaa oli pelaamatta reilut kaksi minuuttia. Redskinsin Dustin Hopkins kuitenkin potkaisi 34-jaardisen kenttäpotkumaaliyrityksensä ohi maalihaarukan vasemmalta puolelta, joten lähes varmalta näyttänyt ”vierasvoitto” jäi saavuttamatta.

Yleisömäärän lisäksi Lontoossa tehtiin historiaa ensimmäisellä jatkoajalla ja ensimmäisellä tasapelillä Pohjois-Amerikan ulkopuolella. NFL-runkosarjassa on menty kerran jatkoille Torontossa (2013), näytösotteluissa jatkoaikapelejä on useampikin.

Ottelussa nähtiin myös International Series -pelien historian sadas touchdown. Sen teki Redskinsin Jamison Crowder.

Tuttua ja turvallista osaa ottelutapahtumassa edusti God Save the Queenin jälleen esittänyt Laura Wright. Yhdysvaltain kansallislaulun esitti Remembrance Dayn hengessä Shaquanna Husband, jonka sotilasarvo meni ohi. Myös muut esiintyjät, Wessex Male Choir ja US Army Europe Band, olivat sotilaalliseen pönötysteemaan sopivia.

Sunnuntai-iltapäivän erityismaininta menee ruokaosastolle. 40-senttisellä makkaralla ja pulled pork -lihalla varustettu ison Subwayn patongin kokoinen TouchDown Dog oli erinomainen matsieväs.

Wembleylle saavuttiin tällä kertaa sumuisissa merkeissä.

Rumpuryhmä Wembley Waylla.

Club Wembleyn seinällä olevat Englannin jalkapallomaajoukkueen pelipaidat oli päivitetty uusimpaan versioon. Viime vuonna mentiin erilaisella paitamallilla.

Livemusiikkia ennen ottelua.

Täältä niitä sai. TouchDown Dog on mainio matsieväs.

Pre Game Show vietiin tällä kertaa läpi Remembrance Dayn hengessä.

Kotijoukkue Cincinnati Bengals saapui Wembleylle näyttävästi.

Tehosteet lisääntyivät sisääntulon aikana.

Lontoon NFL-syksyn ainoat tifoilut kansallislaulujen aikaan näyttivät tältä.

Kukas se siellä? Laura Wright tietysti.

Who Dey in the U.K.

Redskins aloitti ottelun vahvasti.

Virolaisväriä Bengalsissa. Heittolajien nuorten arvokisamitalisti Margus Hunt (99) vaihtoi yleisurheilun jenkkifutikseen.

Union Jackista vaikutteita ottanut Bengals-lippu kiersi katsomossa.

The Ben-Gals.

Kentänlaitahaastattelu, josta ei saanut mitään selvää. Thierry Henry sai yleisöltä kovemmat buuaukset kuin Little Mix kaksi vuotta aiemmin.

Bengalsin touchdowneja juhlittiin näyttävästi.

Bengalsin ja Redskinsin ottelua seurasi Wembleyllä 84448 katsojaa. Se on uusi NFL International Series -pelien ennätys.

Redskinsin Dustin Hopkins potkaisi jatkoajan kenttäpotkumaaliyrityksensä ohi maalihaarukasta.

Kättelyt.

Bobby Moore ja pimenevä Lontoon ilta.

Jenkkifutiskansan askeleet veivät pelin jälkeen Wembley Parkin metroasemalle.

Ottelu: Cincinnati Bengals–Washington Redskins 27–27.
Sarja: NFL.
Pelipaikka: Wembley, Lontoo.
Pelipäivä: sunnuntai 30.10.2016.
Yleisömäärä: 84448.

Katso myös:
Englannin rugbyn kodista NFL-isäntä.

Liigaa ja alasarjoja kahdessa maassa.

Englannin rugbyn kodista NFL-isäntä

Lontoossa tehtiin lokakuussa historiaa, kun NFL kotiutui viidentoista Wembleyllä pelatun ottelun jälkeen ensimmäistä kertaa jollekin muulle stadionille. Suuntana oli englantilaisen rugbyn koti Twickenham, joka isännöi NFL-otteluja ainakin syksyyn 2018 asti.

Twickenhamissa pelattiin oman NFL-penkkiurheilu-uran kymmenes liveottelu, joten merkkipaalu rikkoutui historiallisessa ottelussa. Los Angeles Ramsin ja New York Giantsin välinen kamppailu oli nähdyistä NFL-peleistä ensimmäinen, jonka ottelupari ei ollut tiedossa vielä season ticketin uusimishetkellä. Otteluparin toinen osapuoli – vielä silloin nimellä St. Louis Rams – oli toki selvillä, mutta vastustajaksi tullut NFC Eastin joukkue selvisi vasta runkosarjan päätyttyä.

Twickenhamin ensimmäinen huono puoli Wembleyn verrattuna on ehdottomasti sijainti suhteellisen kaukana sujuvista liikenneyhteyksistä. Kun englantilaisen jalkapallon kotiin kävelee nopeasti viereiseltä metroasemalta, saa Twickenhamiin matkata huomattavasti kauemmin. Oma matka Edgware Roadin metroasemalta Waterloon rautatieaseman kautta Twickenhamin rautatieasemalle vei reilun tunnin. Päälle oli vielä noin vartin kävelymatka pelipaikalle.

Päätös lähteä hyvissä ajoin kohti Twickenhamia osoittautui kannattavaksi, sillä vaikka paikan päällä olisikin odottelua reilun kolmen tunnin verran, oli junassa vielä suhteellisen siedettävää matkustaa, vaikka se aivan täynnä olikin. Pian täynnä oli koko stadionin ympäristö.

Stadionina Twickenham on tiiviimpi kuin Wembley, ja katsojat pääsevät siten lähemmäs pelitapahtumia. Tiiviydestä löytyy myös miinuspuoli – ainakin kaikille yli 160-senttisille – sillä katsomossa istutaan aivan liian ahtaasti. Vaikka Twickenham ei sillit purkissa -fiiliksessä ylläkään aivan Loftus Roadin tai Richmond Parkin tasolle, ei jenkkifutisottelun mittaisen tapahtuman seuraaminen ole tuolla kaikkein suurinta herkkua normaalimittaiselle (185 cm) ihmiselle.

Tiloiltaan stadion on myös käytäviensä suhteen ahtaampi kuin Wembley, ja koska käytävien puolelta ei löydy ulkoseiniä, on stadion myös viileämpi. Ruokakojuja oli kuitenkin saatu ulkopuolelle jopa enemmän kuin Wembleyn ympäristöön, ja mukipantti takasi sen, että Budweiserilla täytetty tapahtuman jämäkkä muovituoppi matkasi tyhjentämisensä jälkeen mukana kotiin saakka.

Tiiviyden vuoksi myös ottelun alkushow’n pyrotekniikasta peräisin oleva savu leijaili stadionilla vielä pitkään Craig Davidin esiintymisen ja kotijoukkueena pelanneen Ramsin sisääntulon jälkeen. Kansallislauluista vastasivat Nicole Scherzinger ja Lontoon NFL-pelien lauluvuorokausikorttilainen Laura Wright. Yhdysvaltain kansallislaulun aikana nähtiin myös pieni protesti, kun Ramsin Robert Quinn nosti oikean nyrkkinsä ilmaan.

Stadionin tiiviydessä oli myös puolensa, sillä ottelu kohosi tunnelmaltaan huomattavasti paremmaksi kuin syksyn ensimmäisessä ottelussa Wembleyllä. Tunnelman arviointi riippuu toki paljon myös siitä, miten juuri oman jakkaran ympärillä pidetään ääntä, mutta sellainen fiilis tapahtumasta kuitenkin jäi.

Koska Twickenhamin kapasiteetti on NFL-matseissa 75000 ja paikalle saapui lähes täyden mökin verran yleisöä (74121), oli stadionilta poispääsyyn varattava henkisesti aikaa tuntikaupalla. Myös järjestäjät tiedostivat tämän, sillä tailgate-alue avattiin ottelun päätyttyä uudestaan muutamaksi tunniksi.

Omana suunnitelmana oli käydä tarkistamassa järjestäjien tarjoaman ilmaisen shuttle-bussin jonotustilanne ja palata tarvittaessa sen jälkeen tailgate-alueelle, mutta jonot vetivät väkimäärään ja ennakko-odotuksiin nähden uskomattoman hyvin. Busseja oli varattu riittävästi, ja tilaakin oli sen verran, että istumapaikka löytyi double deckerin yläkerrasta jokaiselle halukkaalle. Organisointi pelasi omien kokemusten suhteen niin hyvin kuin se tuolla vain voi pelata, vaikka jo ennakkoon ajateltuna liian optimistinen matka-aikalupaus Waterloon rautatieasemalle (40 minuuttia) ylittyikin ruuhkaisen kaupunkiliikenteen vuoksi reippaasti. Matka taisi kestää noin tunnin ja 20 minuuttia.

Ei Twickenham Wembleyn veroinen NFL-isäntä ole, mutta kyllä tuonne kelpaa ahtaudesta huolimatta uudelleenkin lähteä, jos vain aikataulut reissun tai reissuja ensi syksynä mahdollistavat.

Jenkkifutiskansan askeleet veivät Twickenhamin asemalta kohti stadionia jo tunteja ennen ottelun alkua.

Opastus stadionin suuntaan oli kohdallaan.

Purtavaa penkkiurheilijoille. Ruokakojut olivat vallanneet useamman talon pihan matkalla asemalta stadionille.

Määränpää näkyvissä.

Twickenham Stadium liittyi lokakuussa NFL-areenoiden joukkoon.

Englantilaisen rugbyn kodin pihalta löytyy tietysti rugbypatsas.

Rugby on edustettuna muutenkin stadionin ympäristössä.

Twickenhamissa on pelattu rugbyä vuodesta 1909 lähtien. Nyt stadionilla pelattiin ensimmäistä kertaa jonkun muun lajin kuin rugbyn ammattilaisottelu.

Tailgate-alueen jonojen pituudet venyivät ottelun lähestyessä.

Los Angeles Ramsin cheerleaderit valmiina esiintymään.

Esitys käynnissä.

Stadionin pihalla nähtiin myös musiikkiesityksiä.

Craig David oli tällä kertaa Pre Game Show'n artistina.

Kotijoukkue Rams saapumassa stadionille.

Kansallislaulujen aika.

Rams aloitti ottelun terävästi.

Twickenham on tiivis ja ahdas areena.

Tiukka tilanne maalialueella.

Touchdown on syntynyt.

Giantsin lisäpistepotku matkalla haarukkaan.

Kuvioiden hiomista.

Kättelyt.

Ottelu: Los Angeles Rams–New York Giants 10–17.
Sarja: NFL.
Pelipaikka: Twickenham, Lontoo.
Pelipäivä: sunnuntai 23.10.2016.
Yleisömäärä: 74121.

Katso myös:

Monenlaista historiaa Wembleyllä.

Liigaa ja alasarjoja kahdessa maassa.

Liigaa ja alasarjoja kahdessa maassa

Syksyn toinenkin NFL-reissu tarjosi jalkapalloa kolmen ottelun verran. Paketoidaan futikset edellisen penkkiurheilumatkan tapaan samaan blogipäivitykseen.

No one likes us, we don’t care

Uusi lauantai, uusi seurabongaus. Tällä kertaa ohjelmassa oli yllättävän monessa suomalaisessa reaktioita herättävän Millwallin kotiottelu The Denillä. Mainitaan ihmettelijöille tiedoksi heti alkuun, että en nähnyt ottelutapahtuman aikana myllyjä enkä ministeri Timo Soinia.

The Denille pääsee kätevästi London Bridgen asemalta, sillä junamatka kestää vain neljä minuuttia. Aikataulu oli tosin ainakin tuona lokakuisena lauantaina vähemmän kätevä, sillä junia ei kulkenut South Bermondseyn asemalle kovin tiheästi.

Stadionille siirtymiseen kannattaakin varata omien kokemusten perusteella aikaa ihan kunnolla, sillä vaikka London Bridgellä oltiin hyvissä ajoin eli ennen kahta, lähti seuraava juna vasta 14.25. Sitten meinasikin jo tulla kiire, sillä asemalta kävelee stadionille kymmenkunta minuuttia, ja ohjelmassa oli vielä lipunhaku sekä visiitti fanikauppaan. Myöhästyä ei tarvinnut tälläkään kertaa – omalle paikalle katsomoon ehdittiin 14.55 eli viisi minuuttia ennen ottelun alkua.

Millwallin kotiluolassa on nähty aikojen saatossa Fleetwood Townia mielenkiintoisempia vastustajia, joten yli 20000 katsojaa vetävän The Denin lehtereillä oli reilusti tilaa – yleisömäärä oli vain reilut 8000. Tunnelma jäi luonnollisesti kauas täyden stadionin äänimaailmasta, mutta laulu raikasi vähemmälläkin katsomomiehityksellä ajoittain ihan mukavasti. No one likes us, we don’t care kajahti kotikannattajien päädystä ensimmäisen kerran jo kolmannella peliminuutilla.

Ottelun voittanut Millwall teki molemmat maalinsa rangaistuspotkusta, kun Lee Gregory osui 31. ja 48. minuutilla. Vieraiden kavennus syntyi Ashley Hunterin jalasta komealla kaukolaukauksella 65. minuutilla.

South Bermondseyn asema sijaitsee kivenheiton päässä The Deniltä.

Yleisö valuu kohti stadionia noin vartti ennen ottelun alkua.

Joukkueet nurmella. Isännät sinivalkoisissa, vieraat punavalkoisissa.

The Den sijaitsee lähellä Lontoon keskustaa. Junamatka London Bridgen asemalta kestää neljä minuuttia.

Millwall piti palloa Fleetwoodin päädyssä. Kotiyleisö rakastaa suoraviivaista jalkapalloa, ja pallon hierominen tai alaspäin pelaaminen palkittiin vihellyksin.

Lee Gregory laukoi Millwallin molemmat osumat rangaistuspotkusta. Tässä syntyy 2-0.

Kotijoukkueen kannattajat pääsivät kotimatkalle voitokkaissa tunnelmissa.

Ottelu: Millwall FC–Fleetwood Town FC 2–1.
Sarja: Sky Bet League One (Ykkösliiga).
Pelipaikka: The Den, Lontoo.
Pelipäivä: lauantai 22.10.2016.
Yleisömäärä: 8085.

Pronssimitalisti tuhlaillen voittoon

NFL-otteluiden välinen viikko kului pääasiassa Dublinissa, jossa tie vei totta kai myös urheilukatsomoon. Gaelilaisen jalkapallon ja hurlingin kaudet olivat jo ohi, mutta onneksi jalkapalloa pelattiin vielä lokakuun loppuun saakka.

Irlantilainen pääsarjafutiskausi päättyi pääkaupungissa St Patrick’s Athleticin ja Derry Cityn väliseen kamppailuun. Pohjois-Irlannin Derryssä, virallisemmin Londonderryssä, majaansa pitävä vierasjoukkue oli varmistanut Irlannin liigan pronssimitalit itselleen jo ennen päätöskierrosta, joten ottelu oli sille panokseton.

St Pats sijoittuisi perjantain tuloksista riippuen joko kuudenneksi tai seitsemänneksi, joten kotijoukkueella oli Richmond Parkilla vielä hieman saavutettavaa. Äärimmäisen ahtaalle ja vanhanaikaiselle stadionille sulloutui ilmoituksen mukaan 931 katsojaa. Puitteet muutaman kilometrin päässä Dublinin keskustasta sijaitsevalla stadionilla ovat heikommat kuin kotoisessa Veikkausliigassa, eikä pelin tasokaan päätä huimannut.

Ottelun molemmista maaleista vastasi Pohjois-Irlannin maajoukkueellekin maalannut Rory Patterson, jolla oli tontteja useampaankin osumaan, eikä hän ollut edes ainoa tuhlari. Peli oli numeroita selvemmin vierasjoukkueen hallussa.

Patterson ehti tuhria pallon harhauttelujensa jälkeen ohi tyhjästä maalistakin ennen kuin osui ensimmäisen kerran tolppien väliin 26. minuutilla. Loppulukemat Patterson viimeisteli rangaistuspotkusta lisäajan viidennellä minuutilla.

Alasarjafutaajalle tyypilliseen tapaan avopaikkoja tuhlaillut Patterson saattaa harmitella tehottomuuttaan, sillä kaksi tehtyä maalia nosti hänet 17 osumaan. Sarjan maalikuninkuus voitettiin 18 maalilla (Cork Cityn Sean Maguire).

Derry City sijoittui siis liigan kolmanneksi ja sai samalla paikan Eurooppa-liigan ensimmäiselle karsintakierrokselle hopeajoukkue Cork Cityn ja neljänneksi sijoittuneen Shamrock Roversin tapaan. Mestaruuden voittanut Dundalk puolestaan aloittaa europelinsä Mestarien liigan toiselta karsintakierrokselta.

St Patrick’s Athletic sijoittui lopulta seitsemänneksi, kun oman päätösottelunsa ilman panosta pelannutta Cork Cityä vastaan voittanut Bray Wanderers nousi sen edelle kuudenneksi.

Katunäkymä Richmond Parkin suuntaan. Stadion punaisen oven takana.

St Patrick's Athletic pelasi kokovalkoisissa, Derry City hieman värikkäämmissä peliasuissa.

Kulmapotku ilmassa.

Rory Patterson laukoi vieraiden molemmat maalit. 0-2 syntyi rangaistuspotkusta.

Liigakauden viimeiset kättelyt.

Richmond Park on karu ja ahdas stadion.

Ní neart go cur le chéile.

Ottelu: St Patrick’s Athletic FC–Derry City FC 0–2.
Sarja: SSE Airtricity League Premier Division (Irlannin pääsarja).
Pelipaikka: Richmond Park, Dublin.
Pelipäivä: perjantai 28.10.2016.
Yleisömäärä: 931.

Dramaattinen alasarjaderby Lontoossa

Urheilumatkailuharrastuksen ensimmäinen Lontoon paikallisvääntö oli ohjelmassa reissun viimeisenä futismatsina. Lämmin lokakuinen lauantai kului oikein mukavasti Wealdstone FC:n ja Welling Unitedin välisessä alasarjaderbyssä, mutta miksi metro vei Suur-Lontoon luoteisosiin kuutostason matsiin, kun ylemmillä tasoillakin pelattiin?

Suurin syy löytyy aikatauluista. Koska lennon Dublinista Lontooseen piti saapua perille siihen aikaan, että peleihin ehtiminen voisi pienelläkin myöhästymisellä tehdä tiukkaa, oli turvauduttava metrokartan apuun ja etsittävä kiinnostavia pelejä sopivilla yhteyksillä varustettuna.

Paras vaihtoehto löytyi Ruislipin metroaseman tuntumasta, joten sinne siis. Wembleyn-kävijöille tuttu Metropolitan-linja veisi hotellin nurkalta nopeasti suoraan peliin. Samalla näkisi jälleen uuden stadionin sekä kaksi uutta joukkuetta.

Koska lento oli myöhässä ja Paddingtonin asemaltakin piti etsiä vaihtoehtoinen metroreitti hotellille, saavuttiin Grosvenor Valelle juuri ajoissa eli täsmälleen ottelun aloituspotkun aikaan. Pienen stadionin kapasiteetti on 3607 katsojaa, joista istumapaikkoja 329 ja katettuja paikkoja 1166. Sää oli ajankohtaan nähden suorastaan erinomainen, joten ottelua tuli seurattua kentän laidalta kaiteisiin nojaten paikallisten tapaan.

Katsojia oli 820, mutta istumapaikoille ei näyttänyt olevan kova hinku, sillä tilaa olisi löytynyt varsin pienestä ”pääkatsomosta” läpi ottelun.

Kamppailu tarjosi mukavaa alasarjatunnelmaa ja dramaattisen lopun, kun Wealdstonen Elliott Godfrey puski lisäajalla keskityspallon kenenkään häiritsemättä suoraan oikeaan ylänurkkaan. Godfreyn kannalta harmi, että pusku upposi suoraan omaan maaliin, joten Welling United lähti Grosvenor Valelta kolme pistettä mukanaan.

Grosvenor Vale ulkopuolelta muutama minuutti ennen avauspotkua.

Wealdstone FC:n kotikenttä on aito alasarjastadion.

Wealdstone pelasi kokosinisessä, Welling United kokopunaisessa.

Tämä pääty oli avauspuoliajalla täydempi Welling Unitedin hyökätessä tänne päin. Kannattajat vaihtoivat päätyjä ennen toista puoliaikaa.

Tilanne Welling Unitedin päässä.

Myös tässä kuvassa ollaan vieraiden maalilla.

Kättelyt. Oman maalin puskenut isäntien Elliott Godfrey kuvassa vasemmalla.

Ottelu: Wealdstone FC–Welling United FC 0–1.
Sarja: Vanarama National League South.
Pelipaikka: Grosvenor Vale, Lontoo.
Pelipäivä: lauantai 29.10.2016.
Yleisömäärä: 820.

Katso myös:

Englannin rugbyn kodista NFL-isäntä.

Monenlaista historiaa Wembleyllä.