torstai 24. marraskuuta 2016

Liigaa ja alasarjoja kahdessa maassa



Syksyn toinenkin NFL-reissu tarjosi jalkapalloa kolmen ottelun verran. Paketoidaan futikset edellisen penkkiurheilumatkan tapaan samaan blogipäivitykseen.

No one likes us, we don’t care

Uusi lauantai, uusi seurabongaus. Tällä kertaa ohjelmassa oli yllättävän monessa suomalaisessa reaktioita herättävän Millwallin kotiottelu The Denillä. Mainitaan ihmettelijöille tiedoksi heti alkuun, että en nähnyt ottelutapahtuman aikana myllyjä enkä ministeri Timo Soinia.

The Denille pääsee kätevästi London Bridgen asemalta, sillä junamatka kestää vain neljä minuuttia. Aikataulu oli tosin ainakin tuona lokakuisena lauantaina vähemmän kätevä, sillä junia ei kulkenut South Bermondseyn asemalle kovin tiheästi.

Stadionille siirtymiseen kannattaakin varata omien kokemusten perusteella aikaa ihan kunnolla, sillä vaikka London Bridgellä oltiin hyvissä ajoin eli ennen kahta, lähti seuraava juna vasta 14.25. Sitten meinasikin jo tulla kiire, sillä asemalta kävelee stadionille kymmenkunta minuuttia, ja ohjelmassa oli vielä lipunhaku sekä visiitti fanikauppaan. Myöhästyä ei tarvinnut tälläkään kertaa – omalle paikalle katsomoon ehdittiin 14.55 eli viisi minuuttia ennen ottelun alkua.

Millwallin kotiluolassa on nähty aikojen saatossa Fleetwood Townia mielenkiintoisempia vastustajia, joten yli 20000 katsojaa vetävän The Denin lehtereillä oli reilusti tilaa – yleisömäärä oli vain reilut 8000. Tunnelma jäi luonnollisesti kauas täyden stadionin äänimaailmasta, mutta laulu raikasi vähemmälläkin katsomomiehityksellä ajoittain ihan mukavasti. No one likes us, we don’t care kajahti kotikannattajien päädystä ensimmäisen kerran jo kolmannella peliminuutilla.

Ottelun voittanut Millwall teki molemmat maalinsa rangaistuspotkusta, kun Lee Gregory osui 31. ja 48. minuutilla. Vieraiden kavennus syntyi Ashley Hunterin jalasta komealla kaukolaukauksella 65. minuutilla.

South Bermondseyn asema sijaitsee kivenheiton päässä The Deniltä.

Yleisö valuu kohti stadionia noin vartti ennen ottelun alkua.

Joukkueet nurmella. Isännät sinivalkoisissa, vieraat punavalkoisissa.

The Den sijaitsee lähellä Lontoon keskustaa. Junamatka London Bridgen asemalta kestää neljä minuuttia.

Millwall piti palloa Fleetwoodin päädyssä. Kotiyleisö rakastaa suoraviivaista jalkapalloa, ja pallon hierominen tai alaspäin pelaaminen palkittiin vihellyksin.

Lee Gregory laukoi Millwallin molemmat osumat rangaistuspotkusta. Tässä syntyy 2-0.
Kotijoukkueen kannattajat pääsivät kotimatkalle voitokkaissa tunnelmissa.

Ottelu: Millwall FC–Fleetwood Town FC 2–1.
Sarja: Sky Bet League One (Ykkösliiga).
Pelipaikka: The Den, Lontoo.
Pelipäivä: lauantai 22.10.2016.
Yleisömäärä: 8085.

Pronssimitalisti tuhlaillen voittoon

NFL-otteluiden välinen viikko kului pääasiassa Dublinissa, jossa tie vei totta kai myös urheilukatsomoon. Gaelilaisen jalkapallon ja hurlingin kaudet olivat jo ohi, mutta onneksi jalkapalloa pelattiin vielä lokakuun loppuun saakka.

Irlantilainen pääsarjafutiskausi päättyi pääkaupungissa St Patrick’s Athleticin ja Derry Cityn väliseen kamppailuun. Pohjois-Irlannin Derryssä, virallisemmin Londonderryssä, majaansa pitävä vierasjoukkue oli varmistanut Irlannin liigan pronssimitalit itselleen jo ennen päätöskierrosta, joten ottelu oli sille panokseton.

St Pats sijoittuisi perjantain tuloksista riippuen joko kuudenneksi tai seitsemänneksi, joten kotijoukkueella oli Richmond Parkilla vielä hieman saavutettavaa. Äärimmäisen ahtaalle ja vanhanaikaiselle stadionille sulloutui ilmoituksen mukaan 931 katsojaa. Puitteet muutaman kilometrin päässä Dublinin keskustasta sijaitsevalla stadionilla ovat heikommat kuin kotoisessa Veikkausliigassa, eikä pelin tasokaan päätä huimannut.

Ottelun molemmista maaleista vastasi Pohjois-Irlannin maajoukkueellekin maalannut Rory Patterson, jolla oli tontteja useampaankin osumaan, eikä hän ollut edes ainoa tuhlari. Peli oli numeroita selvemmin vierasjoukkueen hallussa.

Patterson ehti tuhria pallon harhauttelujensa jälkeen ohi tyhjästä maalistakin ennen kuin osui ensimmäisen kerran tolppien väliin 26. minuutilla. Loppulukemat Patterson viimeisteli rangaistuspotkusta lisäajan viidennellä minuutilla.

Alasarjafutaajalle tyypilliseen tapaan avopaikkoja tuhlaillut Patterson saattaa harmitella tehottomuuttaan, sillä kaksi tehtyä maalia nosti hänet 17 osumaan. Sarjan maalikuninkuus voitettiin 18 maalilla (Cork Cityn Sean Maguire).

Derry City sijoittui siis liigan kolmanneksi ja sai samalla paikan Eurooppa-liigan ensimmäiselle karsintakierrokselle hopeajoukkue Cork Cityn ja neljänneksi sijoittuneen Shamrock Roversin tapaan. Mestaruuden voittanut Dundalk puolestaan aloittaa europelinsä Mestarien liigan toiselta karsintakierrokselta.

St Patrick’s Athletic sijoittui lopulta seitsemänneksi, kun oman päätösottelunsa ilman panosta pelannutta Cork Cityä vastaan voittanut Bray Wanderers nousi sen edelle kuudenneksi.

Katunäkymä Richmond Parkin suuntaan. Stadion punaisen oven takana.

St Patrick's Athletic pelasi kokovalkoisissa, Derry City hieman värikkäämmissä peliasuissa.

Kulmapotku ilmassa.

Rory Patterson laukoi vieraiden molemmat maalit. 0-2 syntyi rangaistuspotkusta.

Liigakauden viimeiset kättelyt.

Richmond Park on karu ja ahdas stadion.

Ní neart go cur le chéile.

Ottelu: St Patrick’s Athletic FC–Derry City FC 0–2.
Sarja: SSE Airtricity League Premier Division (Irlannin pääsarja).
Pelipaikka: Richmond Park, Dublin.
Pelipäivä: perjantai 28.10.2016.
Yleisömäärä: 931.

Dramaattinen alasarjaderby Lontoossa

Urheilumatkailuharrastuksen ensimmäinen Lontoon paikallisvääntö oli ohjelmassa reissun viimeisenä futismatsina. Lämmin lokakuinen lauantai kului oikein mukavasti Wealdstone FC:n ja Welling Unitedin välisessä alasarjaderbyssä, mutta miksi metro vei Suur-Lontoon luoteisosiin kuutostason matsiin, kun ylemmillä tasoillakin pelattiin?

Suurin syy löytyy aikatauluista. Koska lennon Dublinista Lontooseen piti saapua perille siihen aikaan, että peleihin ehtiminen voisi pienelläkin myöhästymisellä tehdä tiukkaa, oli turvauduttava metrokartan apuun ja etsittävä kiinnostavia pelejä sopivilla yhteyksillä varustettuna.

Paras vaihtoehto löytyi Ruislipin metroaseman tuntumasta, joten sinne siis. Wembleyn-kävijöille tuttu Metropolitan-linja veisi hotellin nurkalta nopeasti suoraan peliin. Samalla näkisi jälleen uuden stadionin sekä kaksi uutta joukkuetta.

Koska lento oli myöhässä ja Paddingtonin asemaltakin piti etsiä vaihtoehtoinen metroreitti hotellille, saavuttiin Grosvenor Valelle juuri ajoissa eli täsmälleen ottelun aloituspotkun aikaan. Pienen stadionin kapasiteetti on 3607 katsojaa, joista istumapaikkoja 329 ja katettuja paikkoja 1166. Sää oli ajankohtaan nähden suorastaan erinomainen, joten ottelua tuli seurattua kentän laidalta kaiteisiin nojaten paikallisten tapaan.

Katsojia oli 820, mutta istumapaikoille ei näyttänyt olevan kova hinku, sillä tilaa olisi löytynyt varsin pienestä ”pääkatsomosta” läpi ottelun.

Kamppailu tarjosi mukavaa alasarjatunnelmaa ja dramaattisen lopun, kun Wealdstonen Elliott Godfrey puski lisäajalla keskityspallon kenenkään häiritsemättä suoraan oikeaan ylänurkkaan. Godfreyn kannalta harmi, että pusku upposi suoraan omaan maaliin, joten Welling United lähti Grosvenor Valelta kolme pistettä mukanaan.


Grosvenor Vale ulkopuolelta muutama minuutti ennen avauspotkua.

Wealdstone FC:n kotikenttä on aito alasarjastadion.

Wealdstone pelasi kokosinisessä, Welling United kokopunaisessa.

Tämä pääty oli avauspuoliajalla täydempi Welling Unitedin hyökätessä tänne päin. Kannattajat vaihtoivat päätyjä ennen toista puoliaikaa.

Tilanne Welling Unitedin päässä.

Myös tässä kuvassa ollaan vieraiden maalilla.
Kättelyt. Oman maalin puskenut isäntien Elliott Godfrey kuvassa vasemmalla.

Ottelu: Wealdstone FC–Welling United FC 0–1.
Sarja: Vanarama National League South.
Pelipaikka: Grosvenor Vale, Lontoo.
Pelipäivä: lauantai 29.10.2016.
Yleisömäärä: 820.

Katso myös:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti